KKO:1985-II-144
- Asiasanat
- Avioliittolaki - Ositus
- Tapausvuosi
- 1985
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 84/1159
- Taltio
- 2488
- Esittelypäivä
Kun puolisot olivat saaneet haltuunsa sen omaisuuden, minkä pesänjakaja ensimmäisessä, moitekanteen johdosta oikaistavaksi määrätyssä osituksessa oli heille määrännyt, ja uuden osituksen kohteena oli ollut sama omaisuus kuin ensimmäisessä osituksessa, sanotun omaisuuden tuottoa ensimmäisen osituksen jälkeiseltä ajalta ei ollut otettava huomioon uudessa osituksessa.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Asianajaja, joka oli määrätty pesänjakajana toimittamaan ositus avioeroon 20.4.1977 tuomittujen A:n ja B:n välillä, oli 26.6.1978 toimittanut omaisuuden osituksen. Kouvolan HO oli 28.1981 kumonnut osituksen muun muassa sen vuoksi, ettei A:lta ollut vaadittu AL 86 §:n 3 momentissa tarkoitettua tiliä omaisuutensa vallinnasta, ja palauttanut asian pesänjakajalle eräitä oikaisutoimia varten. Pesänjakaja oli 30.4.1982 toimittamassaan uudessa osituksessa katsonut, ettei A ollut velvollinen antamaan avio-oikeuden alaisen omaisuutensa vallinnasta ja tuotosta tiliä pidemmältä ajanjaksolta kuin avioeron lainvoimaiseksi tulos aikaisemman osituksen päättymispäivään 26.6.1978 saakka ja ettei A:lla ollut ollut sanotulla ajalta osituksessa huomioon otettava tuottoa.
B oli A:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Imatran KO:ssa lausunut, että tilitys omaisuuden vallinnasta ja tuotosta on tehtävä siihen saakka, kun jako käytännössä voidaan toteuttaa, eikä vain avioeron lainvoimaiseksitulon ja kumotun ensimmäisen osituksen toimittamispäivän väliseltä ajalta. Sen vuoksi B oli kanteessaan tältä osin vaatinut, että B:n omaisuuteen lisätään tuottona avioeropäivän ja moitteenalaisen osituksen toimittamispäivän väliseltä ajalta 100.000 markkaa.
Imatran KO hylkäsi päätöksellään 6.4.1983 B:n vaatimuksen lakiin perustumattomana katsoen, ettei avioeron jälkeen saatu omaisuuden tuotto ole avio-oikeuden alaista omaisuutta. Kun kanne kokonaisuudessaan hylättiin, KO velvoitti B:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 4.000 markalla.
Kouvolan HO, jonka tutkittavaksi B saattoi jutun, lausui tuomiossaan 3.10.1984 jääneen näyttämättä, että A olisi saanut osituksessa huomioon otettavaa tuottoa avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta avioeron jälkeen ennen 26.6.1978 toimitettua ositusta. Tällä perusteella HO jätti asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan. B velvoitettiin suorittamaan A:n vastinekulut HO:ssa 1.000 markalla.
B pyysi valituslupaa sekä vaati kanteensa hyväksymistä kaikilta osin. Lupa myönnettiin 16.1.1985 siltä osin kuin kysymys oli siitä, miltä ajalta tili omaisuuden tuotosta oli tehtävä.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
A ja B ovat 26.6.1978 toimitetussa osituksessa saaneet haltuunsa sen omaisuuden, minkä pesänjakaja osituskirjan mukaan silloin on heille määrännyt. Nyt moitteen alaisen 30.4.1982 toimitetun osituksen kohteena on ollut sama omaisuus kuin 26.6.1978 toimitetussa osituksessa. Näistä syistä omaisuuden tuotto on ollut laskettava vain viimeksi mainittuun päivään saakka. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta. B velvoitetaan suorittamaan A:n korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta Korkeimmassa oikeudessa olleista kuluista 2.500 mk.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Takala, Hämäläinen, Nikkarinen ja af Hällström